Maanantaina 4.4. kohti Haltia

Aamu oli maanantaina aurinkoinen heti aamusta alkaen. Yöllä oli ollut pakkasta vajaa kymmnenen astetta. Aamutoimet sujuivat aika vauhdikkaasti ja olimme melko hyvissä ajopin valmiita koko porukka hiihtämään. Telttaporukka lähti jo noin kahdeksan aikaan ja me muut ennen puoli yhdeksää. Itse olin viimeinen lähtijä, kun päätin hieman keventää kuormaani ennen Haltin suuntaan lähtöä. Jätin varaston seinälle roikkumaan teltan ja jonkun verran ruokatarpeita. Ajattelin tulla samaa kautta takaisin, joten turha niitä kuljettaa tästä Haltin suuntaan. Uskoin myös yöpaikan löytyvän ilman telttaakin.

Keli oli maanantaina aurinkoinen eti aamusta alakaen.
Taakse jäi Meekonjärvi ja Saivaara.

Keventynyt pulkka kulkikin mukavasti hyvällä kelkkojen tamppaamala uralla ja pian ohitin nuoren kämppäkaveri pariskunnan, koska jo illalla teippailtu hiihdossa vaivannut rakko naisen kantapäässä vaati uutta teippausta. Itsekin pysähdyin vähän ajan päästä tauolle ja laitoin suksiini nousukarvat, koska ura oli yöllä kovaksi jäätynyt, eikä pelkkä hiekkapaperi hionta pitänyt loivasa nousussa. Ostin talvella Madhussin uudet nousukarvat, jotka on varustettu osittain liukupohjalla ja karva on vain keskellä suksea. Olin vain vähän kokeillut niitä etelässä, mutta tällä viikolla ne tuli todettua todella hyviksi omaan käyttööni. Ahkio nousi mukavasti ja suksilla pystyi hyvin hiihtämään luiston suuremmin huonontumatta. 

Pitsuskönkään reunoja ylös noustessa lumi väheni ja
kivet tulivat näkyviin. Taustalla Govdoscaisi.

Teltassa yöpynyt pariskunta oli noussut Vuomakasjärveltä Pitsuskönkään reunalle kesäreitin puolta, vaikka talvireitti kulkikin loivempaa toista, länsipuolta. Päätin seurata heidän jälkeään. Vaikutti siltä, etttä siinä oli edellinen, hieman vanhempi jälki myös. Noustuani vähän aikaa, oli taas syytä pitää tauko, tällä kertaa maistui jo juoma ja kevyt välipala. Lyhyellä seurailin, tuleeko jäljessäni tulteva pariskunta myös meidän jälkiä. He pitivät alhaala taukoa, enkä nähnyt heidän ratkaisuaan, kun itse jo jatkoin matkaa. Seuraavalla tuvalle selvisi, että samoja jälkiä hekin tulivat.


<><>

<>

<><>

Alhaalla taas lunta riitti. Seurailin edellä edellä mennei-
den latua.



Kesäretitin puoli oli varmaan vähän lyhyempi, mutta toisaalta tasi tulla kiivettyä jonkun verran ylemmäksi. Näkymät olivatkin mukavat. Näkyviin tuli jo Halti ja sen kookkaat naapuritunturit. Ylhäällä tunturissa tuuli oli vienyt lumet vähiin, kun tuuli pääsi piiskaamaan tunturin kuvetta vapaasti. Välillä oli oltava tarkkana, mistä kohtaa suksensa sovittaa menemän, kun edelleä menevien latu alkoin myös hävitä kovan hankken ansioista. Alempana lunta riitti kuitenkin hyvin hiihdettäväksi ja latu tuli selkeästi näkyviin.

Pian oli edessä laskeutuminen aurinkoiselle Pitsusjärvelle ja loppumatka oli tasaista hiihtoa Pitsuksen autio- varaustuvalle. Tuvalla oli elämään. Oli yksi koiravaljakko ja väkeä muutenkin, kuka mihinkin suuntaan lähdössä. Edellä tullut pari oli varmaan ainut, jolla ei ollut tänään menoa mihinkään suuntaan. Loppupäivä oli tarkoitus lepäillä heillä. Perässä tullut pari asettui taloksi myös. Itse laittelin ruokaa, söin ja lepäilin. Kävin myös katsomassa koiria ja seurasin kohta matkaa jatkavan valjakon lähtöä. Napsin myös kuvia koirista. Koirilla oli into päällä, kun lähtö läheni, mutta suunnan kanssa oli hieman hakemista, sillä "parkkipaikan" vierestä lähti vahva ura vasemmalle, kun taas vaadittuun suuntaa lähtevä ura oli hieman kauempana. Vähitellen oikea suunta löytyi ja valjakko suuntasi kohti Meekonjärveä.

Koiravaljakko odottelee lähtöä.

Itse taas päätin suunnata kohti Haltia. Tällä kertaa kevensin varustustani vieläkin ja otin mukaa vain rinkan, johon pakkasin yövarusteet, makuupussin, - alusta ja ruokaa ja keittimen, sekä tietysti hieman varavaatteita. Matka oli heti alusta alkaen nousua. Aurinko lämmitti nyt iltapäivällä erittäin voimakkaasti ja tuulikin tuntui olevan poissa. Vähensin takin pian yltäni ja jatkoin paitasillani ja hihat käärittynä, rinkan lämmittäessä edelleen selkääni. Puolimatkan jälkeen ja suuriamman nousun jo taituttua tuli vastaani tsekkipariskunta, joka oli tehnyt päiväretken Haltille. He olivat innoissaan, sillä sää oli suosinut heidän huiputusta ja näkymät olivat kuulema olleet upeat joka suuntaan Haltin huipulta. Pariskunta kertoi, että iso tupa oli jäänyt tyhjäksi heidän lähdettyään paluumatkalle.

Halti näkyvissä



Tuuletus huipulla



Pian tuvat tulivatkin näkyviini. Kauempaa näin, että joku lasketteli alas Haltin rinnettä. Kun pääsin tuvan pihaan tapasin hiihtäjän. Hän oli Itä-Suomesta kotoisin oleva vaeltaja, joka oli kierrellyt Länsi-Lappia jo kolmatta viikkoa, nyt alkoi jo tuntua, etä maantie kutsuu. Matka oli alkanut Pallakselta. Kaveri oli käynyt huipulla ja tärkeitä oli, että sai tekstinviestit lähtemään, joten siinä hässäkässä unohtui laittaa nimi kirjaan. No, se ei tuntunut juuri tätä sankaria haittaavaan. Tärkeintä on, että kotiväki sai tietää, että vaeltaja on kunnossa. Jutellessamme söin hieman portailla istuskellen. Kun kaveri jatkoi omille eväille ja yöpuulle pienelle Haltin tuvalle, laitoin minä itselleni pulloon hieman lisää kuumaa juotavaa ja pakkasin taukotakin ja pienet eväät reppuu ja suuntasin lähes saman tien kohti Haltin huippua. Kello oli jo lähelle puoli seitsemän, kun aloin nousun. Nousin suoraan tuvalta ylös seuraten ilmeisesti juuri juttukaverini jälkiä. Päästyäni huipun lähelle, huomasin, että perääni lähtenyt nuoripari Meekonjärveltä oli tulossa suoraan kelkkareittiä, ilman tuvalla käyntiä huipulle. Olimme ylhäällä yhtäaikaa ja pääsimme tuulettamaan "huiputusta". Vaikka alhaalla ei tuulta tuntunut, täällä ylhäällä sitä kyllä oli ihan tarpeeksi, ilmeisesti tuuli alkoi heti kovempana, kun nousi Pikku-Haltin tasolle, jolloin tuuli pääsi suoraan kimppuun. Huipulla oli edelleen hyvä näkyvyys joka suuntaan ja saimme ihailla näkymiä kuvailun ja parin tekstarin lomassa. Me muistimme myös kirjat nimemme kirjaan. Vielä ei miljoonas kävijä tullut täyteen, vaan reilu tuhat vielä tarvitaan meidän jälkeenkin kävijöitä. o, kelkat ehtivät monta kertaa vielä kevään aikana käydä, joten varmasti miljoonas nimi tänä keväänä tullee.



Haltin autio- ja varaustupa



Alas laskeutuminen sujui aika mallikkaasti "telemark-käännöksin", joten raajat säilyi ehjänä. Reissun jälkeen tuli aika kova vilu, joten taas oli syötävä ja puettava kuivaa ylle ja löytävä kaminaan tulta. Olimme taas tuvassa kolmestaan saman tutun pariskunnan kanssa, joten ahdasta ei ollut. Ennen kymmentä olimme kaikki jo pitkällään makupusseissamme, eikä kai montaa minuuttia mennyt kun tuvassa myös nukuttiin. "Vuoren valloitus" oli tehnyt tehtävänsä, .