Aamulla heräilin rauhallisesti Haltintuvalla. Hieman lämmitin kaminaa ja vetäydyin takaisin makuupusiin makailemaan. Taisin jotain mutustella ennen kuin jaksoin nousta lopullisiesti aamupalan laittoon. Aikaa vierähti tänään aamutoimiin, enkä pitänyt kiirettä lähtemisen kanssa. Kiirettä ei ollut myöskään tupakumppaneillani. Kello oli jo puoli yksitoista kun suuntasin rinkka selässä kohti Pitsusjärveä. Yön varaustuvassa ollut porukka oli suunnannut nyt selvästi pilven sisässä olevaa Haltin huippua kohden. Itse kiittelin sitä, että jaksoin vielä illalla kiivetä huipulle, tänään näkymät ei olisi ollut niin hyvät kun illalla, - ainakaan näin aamupäivällä.
 |
| Aamulla haltin huippu oli pilven sisässä. |
Matka sujui kohti Pitsusjärveä leppoissasti pääosin laskuvoittoista reittiä. Keli oli liukas ja aurinko paistoi täällä alhaalla, vaikka tuntureiden huiput olivatkin pilvien verhoamat. Puolisen tuntia hiihdettyäni oli jo jyrkimmän alamäen alussa, ennen Pitsusjärveä. Tuntui uskomattomalta, kun eilen ylämäkeen hiihtäessä koko matkaan meni lähemmäs kaksi tuntia. Pidin juomatauon ennen laskua alas ja nautiskelin auringosta. Lopun laskuun meni enää vajaa puoli tuntia ja olin taas Pitsusjärven tuvalla.
Pitsusjärvellä oli pari moottorikelkkaa ja kauempana hiihteli hiljakseen isompi miesporukka. Pian selvisi, että hiihtäjät ja kelkat olivat samaa porukkaa. Kelkat olivat tuoneet varusteita ja eväitä kavereille. Porukalla oli tarkoitus kalastella järvellä, joten tarvittiin kairat ja kalastusvehkeet. Tänään oli tarkoitus tehdä reiät huomenna ja kalastaa. Itse keittelin kunnon porokahvit ja söin tukevasti voileipää ja lihaa tuvalla ja istuskelin auringossa portailla. Vähitellen pakkasin tavarani taas ahkioon ja suuntasin parin tunnin tauon jälkeen liikkeelle, kohti Meekonjärveä.
Kulku jatkui helppona, ainut "haitta" oli auringon voimakas lämpö, joka hikoilutti kovasti ja sainkin hiihdellä pian taas paitasillani. Nyt suuntasin Meekonjärveä kohti seuraten Pitsuskönkään toista puolta, kun eilen, eli pysyttelin talvireitillä. Pitsuskönkään reunan lähellä pidin tauon ahkion päällä istuskellen ja auringosta nautiskellen. En jaksanut edes käydä katsomassa köngästä, vaikka ensimmäistä kertaa täällä olinkin. Jäipä nyt syytä tulla vielä toisenkin kerran. Tauon jälkeen laskettelin alas Vuomakasjärvelle, jossa sijaitsee Poliisihallinnon mökki. Äsken Pitsusjärven tuvalla tapasin mökkiä tällä viikolla asuttavan pariskunnan päiväretkellä ja nyt he laskeutuivat samaan aikaa järvelle toiselta reunalta Pitsuskögästä. He olivat käyneet ihailemassa köngästä talviasussa.
 |
| Aurinkolomalla Pitsuksella. |
Jatkoin rauhallista ja helppoa hiihto kohti Meekonjärven tupaa. Nälkä alkoi jo tuntua ja aloin selvästi himoisemaan ahkioni kätköissä olevia muonavaroja. Mieleeni muodostui selkeä kuva siitä, mitä haluan syödä, sillä tonnikalapurkit tulivat mieleeni. Makaroonia ja tonnikalakastiketta jo melkein maistellen hiihtelin loppumatkan tuvalle. Ennen tupaa tuli vastaani nuori mies ja nainen. Olivat tulossa Saarijärveltä ja olivat suuntamassa edelleen Pitsusjärvelle, eli aika pitkä päivä auringossa hiihtelyä oli heilläkin tähtäimessä.
 |
| Itse retkeilijä nautiskelee auringosta |
Tuvalle päästyäni toteutin kulinaristisen nautintoni alkuosan, eli laitoin makaroonit kiehumaan ja kalasysteemin syntymään. Kastike sisälsi reilusti tonnikalaa, kuivattua sipulia ja puoli pussillista tomattikeittoa ja vähän vettä. Makaroonien kypsyttyä kaikki sotkettiin keskenään ja nautittiin kylmän veden kera. Kun olin juuri saanut sörsselini valmiiksi ja siirryin pihalle aurinkoon lautaseni kansssa, laskeutui mäkeä alas kuuden hengen porukka, kolme tyttöä ja kaksi poikaa, sekä heidän opettajansa. He olivat samaa porukkaa kun äsken vastaan tullut pariskunta. Olivat Rovaniemeltä liikuntaopiskelijoita. Heillä oli menossa luontoliikunnan käytännön osio, eli talvivaellus. Heidän oli tarkoitus yöpyä teltassa tuvan lähettyvillä.
Ruokailun päälle otin pienet torkut, vaikka puolivalveilla kuulinkin nuorison puuhien ääniä. Kun porukat tulivat sisälle, totesin että iltahan on vasta nuori ja hiihtohaluaja vielä olisi. Ei tarvittu kun hiihtäjä ahkion eteen ja menoksi. Ainakin Jogasjärvelle, noin 5 kilometrin päähän aioin hiihtää. Hiihto sinne oli tasaista järveä ja suomaastoa. Ihailin mahtavia Annjaloanjin pahtakallioita järviketjun pohjoispuolella ja napsin muutaman kuvan.
 |
| Pahtarannat järvijonon pohjoispuolella loivat juhlavat puitteet iltahiihdolle. |
Pian olin havainnut Jogasjärven tuvan matalalla rannalla Jogasjärven tuvan, tai oikeasti tuvat. Tupia oli kaksi, joista toinen lukittu varaustupa. Autio tupa oli pieni ja todella vaatimaton. Pihassa oli Paljakan ahkio ja Fisherin sukset. Sisälle tulisteli ja sulatteli lunta jo selkeästi veraanivaeltaja. Mies oli tullut Termisjärveltä ja valitteli hieman hangen huonoa kantoa, suksi upposi välillä ylhäälläkin. Tarinointi kesti noin 20 minuuttia ja hieman laveria mittailtuani päätin jatkaa vielä Porojärven autiotuvalle, jossa tupa oli remontissa ja korvaavana asumuksena oli sotilasteltta.
Jatkoin hiihtoa viilenevässä illassa naureskellen äsköisen kaverin tuumaukselle, että kyllä hiihtäjät ovat vähentyneet moottorikelkkojen tieltä näissä maisemissa, mutta vielä meitä "väkisinhiihtäjiä" täällä riittää. Hiihtelin Porojärven rantaa ja ensimmäisen mökin, jonka havaitsin, pihassa oleva kota hieman hämäsi ja menin pihaan, jossa oli muutama moottorikelkka. Pihalle tullut kaveri vastasi kysymykseeni autiotuvasta, että seuraavan töyrään takana. Niinpä, siellähän teltta näkyi puolen kilometrin päässä.
 |
| Sotilasteltta korvasi autiotuvan sen remontin aikana. |
Tuvalla oli yksi pariskunta majoittuneena. Teltta oli todela siisti yöpymispaikka, koska teltta oli varustettu mukavalla puulattialla, siisteillä lavereilla ja tietysti hyvällä kaminalla. Kolmestaan sovimme telttaan myös mainiosti, sillä onhan teltta alunperin suunniteltu puolelle joukkueelle, siis jopa kahdellekymmennelle miehelle. Teltta oli lämmin, koska pariskunta oli viettänyt teltalla jo useamman tunnin. Levitinkin omat vaatteni kuivamaan ja söin iltapaa kuunnellen pariskunnan juttuja vaelluksesta ja muista reissuistaan, esim. Rajalta rajalle hiihtoon tai Sysimustalle satkulle ja Santiago de Compostelan reissulle. Tunsin itseni aika tavalliseksi tallaajaksi ja olin todella pääasiassa vain kuuntelijana. Taisin olla myös aika väsynyt päivän helposta hiihdosta huolimatta, mutta olinhan viettänyt silti useita tunteja auringossa ja ulkoillut pelkästään hiihtäen noin 30 kilometriä. Makuupussissa olikin mukava vain kuunnella juttuja, sekä tällä alueella kaipaamiani riekon upeita huuteluja ja niihin taisin nukahtaa.
 |
| Teltta oli todella viihtyisä ja tilava yöpaikka. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti